9.-14.10. Osallistuimme pääkonferenssin vuosikokoukseen Yhdysvalloissa. Neljänä aamuna aamukokouksissa puhunut pastori Derek Morris puhui sydäntä koskettavasti yhteisestä toivostamme. Tulimme suuresti siunatuiksi.

Yhtenä iltana edustajat osastostamme täällä Afrikassa yhdessä muutamien pääkonferenssin virkailijoiden kanssa osallistuivat illalliselle. Siellä saimme myös yhdessä rukoilla Jumalan johdatusta kaikkeen.

Kun palasimme Liberiaan pari päivää tulomme jälkeen tapahtui jotain hätkähdyttävää.

Unionimme virkailijoiden asuntokompleksin muurin takaa kadulta alkoi kuulua pienen vauvan itkua maanantai-iltana klo 7. Kun pääsihteerimme poika meni ottaman siitä selvää hän löysi poikavauvan itkemässä eikä äitiä näkynyt missään. Paikalle kutsuttiin poliisit ja muitakin ihmisiä alkoi kerääntyä. Äitiä ei tavoitettu. Lopulta joku rouva ilmoitti haluavansa adoptoida lapsen ja hän kertoi kaivanneensa lasta itselleen. Hän menikin poliisiasemalle. Eilen, tiistaina, hän kävi jo näyttämässä vauvaa virkailijoillemme ja oli onnellinen. Tässä tapauksessa vauvan kannalta oli onnellinen loppu. Näin ei kuitenkaan aina ole. Hylätyt vauvat ovat useimmiten avioliiton ulkopuolella syntyneitä eikä aina käy niin hyvin kuin tällä kertaa.